”Olin noin viisi vuotta maalannut kipuaiheisia töitäni. Viime keväänä koin ensimmäisen todellisen romahduksen, jonka seurauksena olin kolme viikkoa sairaalahoidossa. Kärsin lähes täydellisestä unettomuudesta ja sietämättömästä ahdistuksesta, vakavasta akuutista depressiosta. En kokenut enää näläntunnetta ja olin laihtunut 10 kiloa. Olin ajautunut tilanteeseen, jossa olin varma, että olin psykoosissa ja menettänyt kyvyn nukahtaa. Toipilaana ollessani minulla todettiin myös inflammatorinen moniniveltulehdus. Olin sekä fyysisesti että henkisesti hyvin huonossa kunnossa. Olin psyykkisesti vieraantunut sekä itsestä että muista. Sekä maalauksieni että vuonna 2013 Aalto-yliopistolle taidekasvatuksen koulutusohjelmassa tekemäni lopputyöni aihe, kivun muoto, tuli konkreettisella ja henkilökohtaisella tavalla minulle entistä tutummaksi. Jossain vaiheessa toipumistani aloin taas maalata. Maalaaminen tuntui entistä tärkeämmältä kanavalta ilmaista kokemaani ja liittää se yleiseen keskusteluun nykyihmisen kokemasta vieraantuneisuuden tunteesta ja ei-hyväksytyksi tulemisen pelosta sekä myös psyykkisestä hauraudesta.”
Mikko Rekonen
Rekosen töitten ihmisfiguurit yrittävät epätoivoisesti ratkaista vallitsevaa levottomuuden ongelmaa onnistumatta siinä, mutta samalla hyväksyen oman vajavaisuutensa ja rajallisuutensa. Koska ihminen on aina lihallisen rajallinen, keskeneräinen ja kuoleva, mahdollistaa tämä juuri rikkaan ja intohimon täyttämän olemassaolokokemuksen. Rajallisuudestaan huolimatta ihmisen oleminen ja toiminta kytkeytyy aina sosiaaliseen verkostoon, muihin kanssaeläjiin. Ihmisen käsitykset itsestä syntyvät muiden ihmisten kautta. Taide on metaforia käyttävä väline ihmisen sosiaalisten kokemusten ilmaisussa. Tätä hienomuotoista dynamiikkaa Rekonen käsittelee maalauksissaan.
 |
| There is no harmony I, 2014, öljy kankaalle, 140 x 116 cm |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti